Päivitetty uutinen: Mitä mieltä kunnallisvaaliehdokkaat ovat Martinlaakson tilanteesta?

HUOM. Uuutinen päivitetty 3.4., vastauksia saaatu yhteensä yhdeksältä ehdokkaalta (alkuperäisessä uutisessa kuudelta ehdokkaalta).

Martinlaakson Asukasyhdistys lähetti kyselyn n. 20 etupäässä martinlaaksolaiselle kuntavaaliehdokkaalle eri puolueista. Kysely koski Martinlaaksoa ja alueen kehityskuvaa. Saimme yhteensä yhdeksän vastausta kysymyksiin (huom. alkuperäinen uutinen julkaistu 30.3. ja päivitetty 3.4.).

Vastanneiden ehdokkaiden näkökulmat heijastelevat yleisesti martinlaaksolaisten näkemyksiä. Asukasyhdistys tulee jatkamaan vuoropuhelua kaikkien valituksi tulleiden martinlaaksolaisten tai Martinlaakson asioista kiinnostuneiden kunnanvaltuutettujen kanssa.

KYSYMYS 1, ”Vantaan kaupungin osallistumis- ja arviointisuunnitelman Mainio Martsarin tavoitteena on lisätä Martinlaakson asukasluku nykyisestä 13500 asukkaasta 20 500 asukkaaseen vuoteen 2050 mennessä. Tämä edellyttäisi kaupungin mukaan 350 000 lisää kerrosneliön rakentamista Martinlaakson keskustan vajaan yhden neliökilometrin suuruiselle alueelle. Uusi rakennusala vastaisi 70 - 72 kymmenkerroksista taloa.  Mitä mieltä olette?” Vaihtoehdot olivat:

• liian pientä
• sopivaa
• vähän liian suurta
• aivan liian suurta

Suunniteltua lisärakentamista piti aivan liian suurena kuusi ehdokasta (Carola Bäckström (RKP), Riitta Hellgren (KOK), Kai-Ari Lundell (PER), Auno Mäkinen (KESK), Eija Pohjansaari (PER) ja Tomi Puikkonen (KOK)). 

Vähän liian suurena lisärakentamista piti kolme ehdokasta (Sanni Hilpinen (RKP), Olli Saarikko (SDP) ja Mikko Viilo (VIHR).

KYSYMYS 2, ”Martinlaaksoon suunnitellaan merkittävää täydennysrakentamista, jolla voi olla iso vaikutus alueen luonteeseen ja väestörakenteeseen. Myös vanhojen talojen purku ja uusien rakentaminen tilalle aikaansaa vastaavia muutoksia. Toistaiseksi Martinlaakson uusissa kerrostaloissa huoneistojen keskikoko on huomattavasti aiempaa pienempi. Martinlaaksosta on tullut läpimuuttoalue, jossa keskimääräinen tulotaso on alempi kuin muualla Vantaalla. Asuntopolitiikalla (mm. asuntojen kokoa koskevat määräykset, kaavoitus ja kaupungin omaa asuntotuotanto) voidaan vaikuttaa alueen luonteeseen. Miten Martinlaakson kohdalla pitäisi menetellä?” Vaihtoehdot olivat:

• Asuntopolitiikan keinoin tulisi lisätä omistusasumista ja nostaa asuntojen keskikokoa.
• Edellisen ohella tulisi pyrkiä myös siihen, että tarjolla olisi edullista vuokra-asuntoja.
• Markkinoiden tahtoa tulkitsevien sijoittajien ja rakennusyritysten saada päättää, millaisia asuntoja alueelle rakennetaan
• Muu

Kaikki ehdokkaat olivat sitä mieltä, että aluetta tulisi kehittää nimenomaan asuntopoliittisin keinoin (Carola Bäckström, Riitta Hellgren, Sanni Hilpinen, Kai-Ari Lundell, Auno Mäkinen, Eija Pohjansaari, Tomi Puikkonen, Olli Saarikko ja Mikko Viilo). Lisäksi Viilo kannatti edellisen lisäksi myös pyrkimistä siihen, että tarjolla on myös edullisia vuokra-asuntoja.

KYSYMYS 3, ”Vantaa on sitoutunut hiilineutraaliustavoitteisiin, mutta Martinlaakson täydennysrakentamisen seurauksena Viherpuiston metsikkö (Martinlaaksontien ja Vihertien välissä) häviää lähes kokonaan. Tämä vaikuttaa muun muassa alueen ilmanlaatuun, pienilmastoon ja hulevesien hallintaan. Miten suhtautuisit Viherpuiston rakentamiseen ja alueen ilmastokestävyysratkaisuihin?” Vaihtoehdot olivat:

• Viherpuiston rakentamisesta tulee luopua, ja alueen vehreys säilyttää osana kaupungin ilmastostrategiaa. Asuntoja voidaan rakentaa muille, vähemmän arvokkaille alueille.
• Rakentaminen voidaan osittain toteuttaa, jos osa Viherpuiston luontoarvoista voidaan säilyttää ja ekologisia kompensaatiotoimia tehdään, kuten uusia suojelualueita.
• Viherpuiston rakentaminen on perusteltua, kaupunkirakenteen tiivistäminen asemaseuduilla säästää vihreää muualla. Asutuksen lähellä viherrakenteet voidaan korvata katupuiden ja viherkattojen avulla.
• Kaupungin tulee priorisoida asuntotarjonnan lisäämistä ilmastotavoitteiden edelle. Rakentaminen on välttämätöntä ja viheralueiden häviäminen on hyväksyttävä osana kaupungistumista

Neljä ehdokkaista vastasi, että Viherpuiston rakentamisesta tulisi luopua kokonaan (Carola Bäckström, Sanni Hilpinen, Eija Pohjansaari ja Tomi Puikkonen).

Neljä ehdokkaista oli sitä mieltä, että rakentaminen voidaan osittain toteuttaa, jos osa Viherpuiston luontoarvoista voidaan säilyttää (Kai-Ari Lundell, Auno Mäkinen, Olli Saarikko ja Mikko Viilo).

Yksi ehdokas vastasi, että Viherpuiston rakentaminen on perusteltua, kaupunkirakenteen tiivistäminen asemaseuduilla säästää vihreää muualla (Riitta Hellgren).

KYSYMYS 4, ”Vantaan suunnitelmissa (Mainio Martsari) Martinlaakson nykyisten pientalojen (Vihertien loppuosa ja Valkotie) tilalle tulisi uusia entistä suurempia ja lähemmäksi toisiinsa nähden sijoittuvia taloja. Mitä tehdä pientaloalueelle?” Vaihtoehdot olivat:

• Pientaloalue tulee pyrkiä säilyttämään pääosin nykyisellään.
• Nykyiset pientalot tulee pyrkiä pääosinpurkamaan ja rakentamaan tilalle nykyistä isompia taloja nykyistä tiheämpään.

Kahdeksan ehdokasta kannattivat pientaloalueen säilyttämistä pääosin nykyisellään (Carola Bäckström, Riitta Hellgren, Sanni Hilpinen, Kai-Ari Lundell, Auno Mäkinen, Eija Pohjansaari, Tomi Puikkonen ja Olli Saarikko).

Yksi ehdokas koki, että "pientalokysymyksessä pallo on omistajilla, en ota heidän puolestaan kantaa. Siinä osassa, joka muuttui yleiskaavassa keskustatoimintojen alueeksi (C), tiheämpi rakentaminen on mahdollista, tulevan kehityskuvan viitoittamin linjoin." (Mikko Viilo)

Mitä muuta ehdokkaat halusivat tuoda esiin:

Carola Bäckström: Rakentamista ei tulisi tiivistää nykyistä enempää. Jonkin verran tietysti tarvitaan lisärakentamista väljyyttä ja viheralueita säilyttäen. Pientaloalueita tulisi kehittää ja lisärakentamisessa tulisi suosia isoja perheasuntoja. Puistoihin ja viheralueisiin tulisi panostaa. Lisäksi kouluihin, päiväkoteihin ja iäkkäiden palvelutaloihin pitäisi panostaa. Palveluja tulisi olla tarjolla myös ruotsin kielellä ja tänne tulisi yrittää houkutella lisää hyviä veronmaksajia mukavien asuntojen, hyvien palvelujen ja liikenneyhteyksien ääreen. Vi behöver locka fler svenskspråkiga familjer till Mårtensdal. Skola och daghem finns på svenska.

Riitta Hellgren. Martinlaakson nykyiset pientaloalueet tulee säästää, mutta aseman seutua voi tiivistää. 350 000 lisäkerrosneliön suunnitelma on kuitenkin ylimitoitettu noin pienelle alueelle. Mainio Martsari on kuitenkin kehityskuva/visio ja täydennysrakentaminen ymmärtääkseni pohjautuu taloyhtiöiden vapaaehtoisuuteen tiivistää tai uudelleenrakentaa omille tonteilleen. Jos tällaista halukkuutta ei löydy, ei suunnitelma tule sellaisenaan toteutumaan. Kaavoituksessa ja asuntopolitiikassa tulee suosia isompia perheasuntoja ja pienemmänkin huoneluvun asuntoihin pitäisi suunnitella lisää neliöitä. Periaatteessa kannatan, että aseman seutuja tiivistetään, mutta Myyrmäen keskustan ilmiö (talot liian lähekkäin) tulee välttää, jottei asukkaiden tarvitse tuijottaa naapurin olohuoneeseen. Viihtyisyyteen ja vehreyteen pitää panostaa, kun uusia taloja rakennetaan eli puita ja istutuksia. Lähipalvelut pitää turvata ja niitä pitää lisätä asukasluvun kasvaessa.

Sanni Hilpinen: Uusia asuintaloja tulisi rakentaa harkitusti tarpeen mukaan. Vanhojen rakennusten tullessa elinkaarensa päähän tilalle voidaan pohtia uusia asuntomuotoja. Martinlaakson alueella tulee myös tulevaisuudessa löytyä pientaloja ja isompia perheasuntoja. Alueella tulisi olla sekä omistus että vuokra-asuntoja. Viheralueet tulee säilyttää mahdollisimman ennallaan.

Auno Mäkinen: Pitäisin Martsarin ennallaan pääosin - väljänä ja viihtyisänä.

Eija Pohjansaari: Vantaan kaupunki tuntuu pitävän asukkaiden pääluvun kasvattamista itseisarvona. Taloustieteilijänä olen eri mieltä. Kaupungin elinvoimaisuus riippuu lähinnä siitä, kuinka se saa houkuteltua verotuloja tuovia asukkaita. Meillä ei Vantaalla ole tarjota merenranta-asumista kuten Espoolla ja Helsingillä, joten meidän pitää voida edelleen kyetä tarjoamaan väljyyttä ja viihtyisyyttä. Näin pidämme asukkaat Vantaalla ja saamme uusia asukkaita, jotka parantavat kaupungin taloutta sen sijaan, että heikentävät sitä. En lähtisi liikkeelle asukasmäärän maksimoinnista. Kaavoituksessa pitäisi suosia pientaloja, ei suuria vuokrakasarmeja. Joukkoliikenne on pidettävä toimivana ja hyvänä vaihtoehtona omalle autolle. Teiden ja katujen kuntoa on parannettava. Alueen turvallisuutta ei pidä riskeerata ideologian ohjaamalla rakentamisella. Lähiöihin muutetaan nimittäin juuri luonnonläheisyyden ja rauhallisuuden takia, karkuun betoniviidakkoa. Liika rakentaminen vaarantaisi asukkaiden virkistyskäytössä olevat viheralueet ja samalla myös alueella pesivät harvinaisiksi luokitellut lintulajit. Pidetään Martinlaakso viihtyisänä, ei tehdä siitä varjoisaa kerrostalokokoelmaa, jota halkovat vain talojen väliset asfalttitiet. 

Tomi Puikkonen. Martinlaakso ei tarvitse mielestäni lainkaan uusia kerrostaloja. On mielestäni väärin, että kun keskustelen ihmisten kanssa niin kukaan, ei kukaan halua lisää kerrostaloja Martsariin. On kunnioitettava asukkaiden mielipiteitä. Osa ihmisistä on investoinut omistusasuntoon ja heidän omaisuutta kuuluu vaalia, ei päinvastoin. Pidetään se väljyys mikä nyt on ja kehitetään luonto- viheralueitamme. Ostarilon on juuro sopivan kokoinen. Jos rakennetaan niin rakennetaan laatua pientalojen muodossa, eikä määrää. Vaalisin ns vanhaa Martsaria, siisteyteen panostaisin, kehittämällä olemassa olevaa infraa ja alueita. Martsarissa on ihan tarpeeksi kerrostaloja.

Olli Saarikko: Varsinkin Ostarin ja aseman alueen turvallisuutta pitää parantaa, päihteiden ja huumeiden käyttöä pitää pyrkiä suitsimaan ja laittomaan päihteiden ja tupakan, tupakointituotteiden ja nikotiinipussien välittämiseen pitää puuttua. Myös huumekauppaan pitää puuttua.

Mikko Viilo. Keskustelisin enemmän lähipalveluiden säilymisestä ja parantamisesta. Se on tärkeää myös lähistön työpaikkojen säilymiselle ja kasvamiselle. Jos seudun kasvu jatkuu tulevina vuosikymmeninä edellisten kaltaisena, yleiskaava luo päälinjat täydennysrakentamiselle. En ollut kuntapolitiikassa mukana, kun edellinen valtuusto sen hyväksyi, mutta ymmärrän sen pointit. Hallittu kasvu ja tulevaisuudenkestävä kaupunki on tärkeää, ei kasvun maksimointi.